Elämäni espoolaisrouvana

Stereotyypin murtamista ripauksella (itse)ironiaa. Pitkään haudutettuna.


Jätä kommentti

Ohi hurahtanut maaliskuu

DSC02460

Samaistuin tähän aasialaiseen käpälänvispaajakissaan. Toivon, että kissakin saa joskus lopettaa freneettisen käpälän ylös-alasheijaamisen ja ottaa vaikka viikon lungisti.

Inhokkikuukauteni maaliskuu on selätetty. Tämä vuosi ei ollut inholistassa poikkeus, vaan maaliskuu oli ihan sitä itteään: juoksemista paikasta toiseen, työmatkoja, alkavaa kevätväsymystä ja kaappiensiivoushulluutta sekä odottelua, että ”kohta helpottaa”.

Tarkastin juuri kalenterista, ettei maaliskuussa todellakaan ollut yhtään kaveritapaamista. Kun työ on melko sosiaalista luonteeltaan (ja lisäksi ihmiset, joiden kanssa työskentelee kivoja), täyttää työssä käynti pitkälti sosiaalisuuden tarpeen. Se ei kuitenkaan tuuleta ajatuksia samalla tapaa kuin työnulkopuolisten ihmisten tapaaminen. Itse kuitenkin kaipaan hulinajaksoina enemmän omaa rauhaa ja kotona möllöttelyä kuin lisää sosiaalisuutta ja ihmisiä ympärilleni. Lopputuloksena voi tuntua siltä, että elämä on pelkkää työtä eikä millekään hauskalle ole aikaa.

DSC02458

Seinäkuvat ovat Essenin Unperfekthusista, joka on taiteilijoiden työtilan ja kohtaamispaikan lisäksi rento hotelli, seminaaripaikka ja kahvila-ravintola. Suosittelen!

Työmatkalokiin (jollaista en pidä) kirjautui yksi uusi kaupunki: Saksan Essen. Essen tarkoittaa kuulemma syödä. Jäin miettimään, voisiko Ranskassa olla kaupunki nimeltä Manger tai Ruotsissa Äta. Miksipä ei? Saapumispäivänä, jolloin oli muutama tunti vapaa-aikaa, sattui kaunis keväinen sää, jolloin terassilla pystyi nauttimaan myöhäistä aamiaista paitahihasillaan. Ehdin luultavasti saada muutaman ylimääräisen pigmenttiläiskän naamaani noiden noina lämpiminä hetkinä!

Loput kolme päivää olikin kylmää ja sateista.

DSC02471

Esseniläisestä kauppakeskuksesta löytyi myös tämä vanhan ajan karuselli sekä karusellieläimiä myyvä liike.

Nyt vietän viikon lomaa täällä kotimaassa. Monet kysyivät minulta, minne lähden lomalle. Vastasin siihen, että ”en mihinkään, jää kotiin siivoamaan”. Toistaiseksi olen siivonnut aika vähän, mutta suunnitellut siivousta ja muita asioita sitäkin enemmän. Olen havainnut, että siivous ei juurikaan edisty, kun tehtävät ovat sen tasoisia kuin ”pese untuvakin kauluksesta meikkivoide ja siirrä toppavaatteet varastoon” tai ”pyyhi joulukoristeista pölyt ja laita ne takaisin kaappiin”. Luultavasti joulupallot eivät ehtisi pölyyntyä, jos ne jonain vuonna saisi korjattua jo loppiaisena pois.

Blogiin on suorastaan pursuillut ideoita. Saa nähdä konkretisoituvatko ideat kevään aikana kirjaimiksi WordPressin sivuille.

Tallenna


Jätä kommentti

Tammikuun valitut palat

dsc02426

Lokakuussa yritin viritellä käyntiin viikottaista postausta eteen tulleista jollain tapaa huomionarvoisista asioista tai ajatuksista. Yritys oli tietysti tuomittu epäonnistumaan, koska en jaksa blogata joka viikko. Nyt yritän samaa, mutta kuukausisyklillä.

dsc02425

Tammikuu 2017 jää historiankirjoihin kuukautena, jolloin tapasin melkein joka viikko jotain ystävääni. Se on tosi harvinaista, vaikka ystäviä on ihana nähdä. Kummityttöni äidin kanssa kävimme eräänä perjantai-iltana jopa drinkeillä ja ravintolassa syömässä. Gastro Café Kallio oli minulle uusi paikka, johon ei todellakaan tarvinnut pettyä. Perusasiat olivat kohdallaan eli ruoka hyvää, viinit harkiten valittuja ja erityisesti hinnat olivat tasoon nähden varsin kohtuulliset. Sen lisäksi paikassa oli sitä jotakin: kivaa musaa, leppoisa tunnelma, sopiva valaistus, miellyttävä akustiikka ja ystävällinen henkilökunta. Erittäin jees.

dsc02434

Kiinnostavin YLE Areena -löytö oli afrikkalaisen musiikin nykysuuntauksista kertova kuusiosainen sarja Fonko. Olen toistaiseksi katsonut vain Nigeriasta ja Senegalista kertovat jaksot. Sarja on enää reilun viikon ajan nähtävissä, joten kiirettä pitää! Sen lisäksi että sarjan aihe on kiinnostava, sitä katsellessa tuli hyvä mieli. Moni sarjassa esiintyvistä muusikoista on ollut ylpeä kotimaastaan ja halunnut tehdä jotain kotimaansa ja kansansa hyväksi Afrikasta käsin, afrikkalaisin voimin. Omassa Afrikka-kokemuksessani yksi ahdistavimmista asioista oli se, ettei oikein kenelläkään tapaamallani afrikkalaisella tuntunut olevan mitään yritystäkään vaikuttaa yhteiskuntaan. Pääosa jengistä halusi vain pois. Senegal-jaksossa on vahvasti esillä varsin erilainen ajattelutapa.

dsc02437

Yhtenä perjantaina kävimme viikonlopunaloituskahvilla Nokkalan Majakassa, jolle annan kivoin espoolainen uutuus –tittelin. Paikka on kuulemma ollut välillä tungokseen saakka täynnä. Postauksen kuvat ovat Majakalta ja sen ympäristöstä. Etelä-Espoossa merellisyys on totisesti valtti. Asiantuntija-arvion paikasta voitte lukea NYT-liitteestä.

Kuukauden paras ilmiö, kuten arvata saattaa, on linnunlaulu. Murosen Karia lainaten: ”Aa että”.

dsc02441

Tallenna


Jätä kommentti

Bye-bye, kaamoslamaannus!

dsc02406

Viimeksi blogia päivittäessäni olin väsynyt. Itse asiassa pysyvä ”ei lähe” -fiilis on ollut lukuisten talvien ajan uskollinen seuralaiseni. Se on ollut mukana arjessa aina lokakuulta jonnekin maalis-huhtikuulle saakka, auringonpaisteen määrästä riippuen. Olisi oikean masennuksen väheksymistä väittää, että olen ollut masentunut talvisin, joten kuvailen vaivaa mieluummin jollain muulla sanalla. Joitakin vuosia sitten onneksi tajusin, mistä oli kysymys ja lakkasin ajattelemasta, että vika on työpaikassa, ihmissuhteissa tai muussa elämässä. Satun vain itse olemaan valolla käyvä ihminen.

dsc02410

Tänä vuonna talvikausi on kuitenkin ollut ihmeellinen, koska kaamoslamaannus ei ole missään vaiheessa iskenyt oikein kunnolla päälle. Havahduin tähän vasta tammikuun puolen välin tietämillä tallatessani toukokuisen onnellisena rautatieasemalta työpaikalleni. Huomaan edelleen eron aurinkoisen talvipäivän ja harmaan talvipäivän välillä, mutta harmaimpinakaan jaksoina en ole nukahdellut kahdeksan aikaan illalla, hautonut synkkiä ajatuksia tai ihmetellyt, kuka on poistanut värit maailmasta.

dsc02419

Mikä sitten on muuttunut aikaisemmista vuosista? Itse asiassa monikin asia – jopa niin moni, etten pysty määrittämään mikä voisi olla se suurin yksittäinen vaikuttava tekijä. Tässä kuitenkin valistunut veikkauslista vaikuttajista:

  1. Vähemmän juoksua, enemmän painoharjoittelua. Kipeytyneen polven vuoksi jouduin jättämään vuosi sitten maratonharjoittelun. Vähentyneet juoksukilometrit olen korvannut käymällä useammin salilla. Pidemmän lenkin olen juossut vain noin kerran viikossa. Tällä on hormonaalisesti merkitystä, koska voimaharjoittelu lisää ”puhtihormoni” testosteronin tuotantoa. Kestävyysurheilu, etenkin liian pitkäkestoinen tai omaan kuntoon nähden liian raskas harjoittelu, sen sijaan nostaa stressihormoni kortisolin määrää. Koska en ole lääkäri, en jauha tästä sen enempää. On joka tapauksessa mukava todeta, että vaikka olen huonommassa juoksukunnossa kuin vuosi sitten, on olo pääsääntöisesti vahva ja virkeä.
  2. Sokerin syönnin vähentäminen. Olen vähentänyt viimeisen vuoden aikana selvästi sokerin syöntiä. Juoksuhan kuluttaa paljon energiaa, joten siitä tulee aivan järkyttävä nälkä. Eikä mikä tahansa nälkä, vaan sellainen pohjaton hiilarinhimo, johon voisi vetää ensin kulhollisen mysliä, sitten puoli litraa jäätelöä ja illalla vielä paketillisen keksejä. Ikävä kyllä oma vatsani ei hiilari-ilottelua kestä. Siistimpi ruokavalio on vähentänyt imeytymisongelmia, mikä taas parantaa palautumista.
  3. Laadukkaat lisäravinteet joka päivä. Minut on kasvatettu uskomaan, että terveellisestä ruokavaliosta saa riittävästi vitamiineja ja hivenaineita. Jossain vaiheessa kirjasin kokeilun vuoksi kaikki ruokailuni ruoka-analyysiä tekevään nettisovellukseen, enkä sen mukaan saanut pelkästä ruoasta yhtenäkään päivänä tarpeeksi D-vitamiinia tai tärkeimpiä hivenaineita. Näin ollen otan päivittäin monivitamiinin, magnesiumia ja kalaöljyä – ei niistä mitään haittaakaan pitäisi olla.
  4. Arkiliikunnan lisääminen. Kävelyä ym. arkiliikuntaa olen aiemmin pitänyt  mummeleiden juttuna. ”Eihän siinä tule edes hiki.” ”Mitä väliä jollain vartin kävelyllä on?” Kun kävelee vartin aamulla ja vartin illalla, tulee siitä jo puoli tuntia. Vaikkei kunto kasvaisikaan, niin kävely on joka tapauksessa metrossa istumista terveellisempi vaihtoehto. Ja mitä se tekeekään mielialalle! Rakastan seurata talvisia auringonnousuja ja -laskuja, katsella luontoa ja kuunnella sen ääniä. Kävelystä on nopeasti tullut työmatkan paras hetki.

dsc02385

 


Jätä kommentti

Ei lähe

054Aina ei todellakaan lähe. Ei irtoa, huvita, nappaa, hotsita, innosta saatika sytytä. Savolaisittain sanottuna kehtuuttaa. Keho painaa tonnin, joka paikkaa kolottaa ja mielenmaisema on pilvipäivän harmaa. Suussakin on vähän tympeä maku, mutta sillä ei ole mitään tekemistä edellisiltana nautittujen nesteiden kanssa.

Inhoan tällaisia viikonloppuja, jolloin on liian väsynyt innostumaan mistään. Edellinen työviikko on imenyt kaikki mehut, joten viikonloppua ei ole ehtinyt edes ajatella. Se vain tömähtää eteen auttamattomasti liian lyhyenä. Ja kun mieliala on mikä on, sumussa seilaavaa laivaa on vaikea kääntää enää turkoosien vesien huviristeilijäksi.

Eilen oli kyllä hetkisen hauskaa. Yleensä väsyneenä katselemme elokuvia. Koska töllöstä tai tallenteista ei löytynyt mitään sopivan viihdyttävää, päädyimme vuokraamaan Elisan vuokraamosta ruotsalaisen komedian ”Greetings from the North”, jossa nelikymppisen tukholmalaissinkun pitää löytää nopeasti itselleen mies. Ja Ruotsin Lapistahan niitä poikamiehiä löytyy… Leffan juoni oli täysin arvattava ja alkuasetelma jopa ärsyttävä, mutta silti tarinassa onnistuttiin tekemään hömpästä oikeasti aika hauskaa.

Jos jollain on vinkkejä siihen, miten tehdä sumuisesta sunnuntaista ihanan rentouttava zen-henkinen ja hyväntuulinen palautumispäivä ILMAN etukäteissuunnittelua ja merkittävää vaivannäköä, niin antaa tulla vaan!


Jätä kommentti

Elämänhallintaohjeita naistenlehdistä?

dsc02350Näin vuoden alkuun on hyvä aloittaa totaalinen elämäntaparemontti, jotta on jotain missä epäonnistua. Ensimmäisen viikon pinnistelyn jälkeen voikin sitten palata vanhoihin tapoihin ja olla taas koko loppuvuoden surkea ja pettynyt itseensä. Naistenlehti vain kouraan ja elämä uusiksi!

Tai sitten voi lähteä muuttamaan asioita tapa kerrallaan, pikku hiljaa oikeaan suuntaan. Espoolaisrouva haluaa jakaa teille, arvon lukijat, parhaan työajanhallintaan liittyvän tapansa.

Luin joskus kauan kauan aikaa sitten jostain ranskalaisesta naistenlehdestä työn ja perheen yhdistämistä koskevan artikkelin. Siinä neuvottiin, ettei työpaikalla kannata virua joka ilta vähän liian pitkään, vaan tehdä mieluummin kerran viikossa reilusti pidempi työpäivä. Ranskalaisilla kai on tapana olla töissä myöhään – se on ikään kuin merkki työteliäisyydestä. Artikkelissa korostettiin sitä, että kun päivä on aina sama, homma tulee hoidettua ikään kuin automaatiolla eikä asiaa tarvitse joka viikko vatvoa erikseen. Ah, kuinka kätevää! Siinäpä vinkki minun makuuni!

Itse teen pitkän työpäivän aina maanantaisin. Siihenkin on monta hyvää syytä: Maanantai on lepopäivä, joten illalla ei ole kiire salille. Maanantaina on viikonlopun jäljiltä virtaa. Kun homma on hoidettu heti viikon alusta alta pois, voi loppuviikon hyvällä omallatunnolla häipyä ihmisten aikaan (ja ehtiä urheilemaan). Maanantai-iltaisin saa yleensä olla toimistolla aika yksin. Maanantai on muutenkin… no, maanantai! (Ja jos maanantai-ilta ei riitä, on vielä jäljellä neljä kokonaista iltaa, joita venyttää…)

Pidättekö minua kajahtaneena? Ei se mitään. Minäkin pidin aivan seinähulluna erästä ystävääni, jolla oli tapana mennä maanantaiaamuisin töihin jo seitsemäksi. Se oli kuulemma viikon tehokkainta työaikaa, kun muut lampsivat väsyneinä hommiin vasta yhdeksän jälkeen. Nykyisin ymmärrän hänen pointtinsa.

 


Jätä kommentti

Viikkokatsaus: Ruokaa, töllöä ja toiletteja

Viikko meni taas yhdessä hujauksessa. Maanantaina olin vapaalla, joten olin ennakoinut, että maanantaista tulee viikon paras päivä. Ei todellakaan tullut, olin suunnitelmien kariutumisesta johtuen kiukkuinen kuin ampiainen. Mutta ei siitä sen enempää.

Espoolaisen kulinaristin näkökulmasta viikon paras uutinen oli se, että Sandro tulee Espooseen. Ravintolatarjonta on kotikaupungissa aivan luokattoman huonoa. Vain espoolainen (tai toinen mualainen) voi ymmärtää, miten iloinen asia on, kun alle 15 km päähän avataan puolen vuoden päästä ravintola, joka ei ole ketjumesta tai räkälä-pitseria.

img_20161015_094553

Elämäni ensimmäinen munakoisokeitto. Hyvää oli, kiitos! Sopan pinnasta heijastuu pala oululaista taivasta. #100uuttakokemusta #100newexperiences

Viikon paras dokumentti oli Yle Areenasta löytämäni Vogue – muotitoimittajien mahti. Dokumentti on varsin humoristinen. Eksentrisikin työkaverisi vaikuttaa Voguen henkilökunnan rinnalla ihan tavalliselta. Oma suosikkini oli ranskalainen muotitoimittaja Carlyne Cerf de Dudzeele. On käsittämätöntä, kuinka hän on voinut asua vuosikymmeniä USA:ssa, tehdä töitä englannin kielellä ja säilyttää silti ranskalaisen aksenttinsa sekä siihen olennaisesti kuuluvat kielioppivirheet.

Dokumentin parhaassa kohtauksessa de Dudzeele analysoi tyyliään ja Voguen kuuluisaa kansikuvaa, jossa Christian Lacroix’n haute couture -yläosa yhdistetään katutyyliin (eli farkkuihin). CDD raakkuu itsetyytyväinen vino hymy naamallaan: ”Me I love the street. I love street. I adore, adore street. Life is about mixing the thing and to be divine in the street. Voilà!” Olen CCD:n kanssa tyylistä samaa mieltä – style have no season – esimerkiksi simppeli valkoinen paita näyttää aina hyvältä, kunhan attitude ja accessories ovat oikeat. Persoonallinen tyyli rakennetaan rikkomalla ja yhdistelemällä (sen sijaan että noudatettaisiin orjallisesti jotain tiettyä tunnistettavaa tyyliä).

img_20161012_121606

Viikon paras TV-ohjelma oli Noin viikon uutiset. He keksivät viikon parhaan hashtagin #ikiomaviinagate ja esittivät vertaansa vailla olevan analyysin suomalaisesta alkoholikeskustelusta.

Viikon paras kaupunki oli Oulu, jossa käväisin pikaisesti työmatkalla. Söin viikon parhaan lounaan viikon parhaassa lounaskahvilassa, Kulttuuritalo Valven Konst o. Delissä. Kahvila sopi hyvin rauhalliseen työskentelyyn ja avoin panoulu-verkko toimi kuin unelma.

img_20161015_144243

Myös viikon paras juttu liittyy Ouluun. Oulussa opiskellut kollegani innostui kertomaan oululaisesta baarista, jonka vessanseinäfilosofiaa hän muistelee lämmöllä. Johtuuko mualaisuudestani vai mistä, mutta r-a-k-a-s-t-a-n vessanseinäkirjoituksia melkein yhtä paljon kuin sananmuunnoksia. Voisin viettää helposti päivän Porthanian vessassa röhöttelemässä keskenään keskusteleville teksteille. Mielestäni siinä että on kohtalaisen sivistynyt, ei ole mitään ristiriitaa sen kanssa että pitää jutuista, jotka ovat hyvin kaukana korkeakulttuurista. Vessakirjoittelussa viehättää spontaanisuus ja se, että teksteissä ollaan ihmisen perustarpeiden ja -tunteiden äärellä, rehellisen avoimina, sopivan anarkistisina. Ilmaisu on luovaa ja kielellä leikkivää. Tekstien vuoropuhelu on nokkelaa ja usein yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa. Vessassa meistä karisee turhantärkeys, koska kaikki käyvät siellä samoilla asioilla, olipa kyseessä kulkuri tai kuninkaallinen. Vessanseinäkirjoituksissa kiehtoo myös anonymiteetti – kirjoittaja voi olla vaikka itse presidentti tai studia generalia -luennolla käynyt seniorikansalainen Eirasta.

Parhaimmissa vessateksteissä alatyylisyys on vain sivuseikka. Olennaista ovat kansalaisaktiivisuus, luovat ratkaisut ja arjen elämäntaidot. Esimerkiksi oululaisessa baarissa yleisesti esiintyvään ongelmaan oli joku aktiivinen kansalainen puuttunut kirjoittamalla: Kuka tahansa osaa kusta lattialle, mutta ole sankari ja paskanna kattoon. Veikkaan, että tämä sekä naurattaa että vaikuttaa ohilorottelijoihin enemmän kuin asiatyylinen huomautus.

 

 


Jätä kommentti

Noin viikon hajatelmat

dsc02050

Eräässä blogissa, jota seuraan säännöllisesti, käydään perjantaisin läpi viikon parhaat jutut. Koska pidän konseptista, haluan kopioida sen, mutta tietenkin pysyen omalle tyylilleni uskollisena. En kerro kaupungin parhaista kuppiloista tai kulttuurielämyksistä, koska  harvoin viikolla ehdin sellaisista nautiskelemaan. Sen sijaan aion listata noin viikon ajalta parhaat hajanaiset ajatukset. Hajatelmani liittyvät useimmiten työelämään ja ihan tavalliseen arkeen. Jos Sei Shonagon tunnetaan yli tuhat vuotta syntymänsä jälkeen todella häröistä listoistaan, mikseivät minunkin levällään olevat ajatukseni voisi olla kiinnostavia?

dsc02053

Viikon paras kasvatusvinkki tuli kollegaltani. Hänen mielestään välinpitämättömän ja itseään odottaa antavan teinin tuli pyrstön alla esitettyihin vaatimuksiin voi varsin hyvin vastata ”kohta”, piinaaviin ongelmiin ”so?” ja elämää suurempiin kysymyksiin ”ihan sama”. Tämä ei kaivanne selityksiä.

Viikon paras lobbausvinkki tuli eräältä pitkään Euroopan sydämessä työskenneeltä kehäketulta. Hän oli kuulemma saanut ajamansa asian läpi toteamalla tuntemalleen vaikutusvaltaiselle pukuherralle: ”I know you can do it”. Voisin kuvitella, että vallankäyttöön tottuneen varttuneemman virkamiehen on todella vaikea vastata moiseen haasteeseen, että ”en pysty, sori siittä”. Mieluummin hän osoittaa, että näin näitä naruja vedellään.

dsc02058

Viikon paras siviilirohkeutta osoittanut teko osui silmiini Facebookissa. Joku oli bongannut Kalasatamassa iäkkäämmän naishenkilön huristelmassa potkulaudalla itsevirkatussa pinkissä viitassa, jonka selkäpuolella lukee isolla SUVAKKIHUORA <3. Arvostan.

dsc02062

Viikon parhaaseen työhön liittyvään tapahtumaan, Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämispäiviin, liittyi monta parasta juttua.

Viikon paras kaupunginosa on Katajanokka eli stadilaisittain Skatta. Paras seminaaripaikka on luonnollisesti vanha Katajanokan vankila, nykyinen Hotel Katajanokka. Helsingissä on aivan liikaa paikkoja, joissa ei tule juuri koskaan käytyä. Katajanokka on niistä yksi. Seminaarin päätteeksi heitin pienen kävelyrundin aurinkoisessa syyssäässä. Ai että. Upeita rakennuksia ja Kanavaranta täynnä toinen toistaan trendikkäämpää ravintelia ja kahvilaa.

dsc02068

Viikon parhaan puheen piti tutkijatohtori Maija Lanas Oulun yliopistosta. Lanaksen esitys oli hyvä muistutus siitä, ettei syrjäytymistä pidä määritellä täältä etelästä käsin, eikä sen mukaan, kuinka monta syrjäytymisen kriteeriä arvioinnin kohteena oleva henkilö täyttää. Paperilla syrjäytynyt ihminen voi kokea olevansa tiukasti oman elämänsä keskiössä ja elävänsä hyvää elämää.

Paneelikeskustelussa esitettiin viikon paras kehitysidea Suomen hallitukselle: Olis tosi kliffaa, jos alkaisitte käyttää tutkimustietoa päätöksenteon pohjana. Ja mieluiten niin, että ette tee täysin tutkimustulosten vastaisia päätöksiä.Samassa paneelissa oli keskustelemassa ystäväni, jota kehuin jäkikäteen asiantuntevasta otteesta ja selkeästä ilmaisusta. Stereotyyppiseen suomalaiseen tyyliin arvostan ihmisiä, jotka puhuvat vähän mutta asiaa. Erityisesti vaikuttavuusviestinnässä selkeys on valttia; silloin ydinviesti ei huku ympäröivän hölinän sekaan. Sekavaan, vuolassanaiseen palautteeseeni ystäväni totesi, että hänellä on tiivistämisen taito – se olkoon viikon paras taito.

DSC02074.JPG

Viikon sykähdyttävin hetki oli ehdottomasti eilisiltainen kävely Helsingin pimenevässä illassa. Tuuli oli vielä hyväilevän leuto. Kaupungin valot loistivat kaurismäkeläisen kaihoisasti meren pinnasta. Tutkimusten mukaan arjen rutiinien rikkominen esimerkiksi tavanomaisesta poikkeavia kulkureittejä valitsemalla tekee hyvää aivoille. I totally agree!


Jätä kommentti

Herkistelyä

dsc02023

Minulla on paha tapa nukahtaa iltaisin sohvalle puolisoni kylkeen kiinni. Olen niin ehdollistunut tälle nukahtamistavalle, etten enää oikein osaa käydä muulla tavoin nukkumaan. Yksin sänkyyn nukahtamisesta ei tule mitään; piehtaroin puolihorteessa siihen saakka, että sängyn toisen puolikkaan omistaja suvaitsee saapua paikalle ja ummistaa silmänsä.

Eilen kävi sellainen ikävä tapaus, että nukahdin sohvalle heti Pelimiehen päätyttyä. Siirtyminen sänkyyn kuitenkin tapahtui vasta puolenyön jälkeen, jolloin olin tietysti ehtinyt saada sen verran unta pataan, ettei nukkumatti sänkyyn päästyä meinannut tulla lainkaan. Siinä oli aikaa miettiä yhtä sun toista.

dsc02026

Erityisesti jäin miettimään sanaa väkivaltaviihde. Siis miten ihmeessä kaksi toisistaan niin kaukana olevaa asiaa voivat muodostaa tunnetun käsitteen? Kuinka sairas täytyy olla, että viihtyy väkivaltaa nähdessään? Itse en pysty katsomaan minkäänlaista väkivaltaa, en sotaelokuvia, nyrkkeilyä tai edes piirrettyjä, joissa kettu saa kaniinilta köniin. Dekkareiden jännimpien kohtausten ajaksi menen viltin alle piiloon. Inhoan myös kovia, väkivaltaisia ääniä.

Toinen illan ohjelmatarjonnasta mieleeni jäänyt kysymys nousi Vain elämää -sarjasta. Siinä nimittäin oli nuoremman sukupolven muusikko Mikael Gabriel. MG:tä tuntemattomille kerrottakoon, että tämä kahden arkkienkelin nimeä kantava nuori mies ei todellakaan näyttänyt enkeliltä. Minulle yltä päältä tatuoidusta yläkropasta ja kultahampaista tuli ensimmäisenä mieleen jokin helkkarin wannabe hispano gangsta. Heti seuraavassa MG kuitenkin vakuutti olevansa ”herkkä kaveri”.

Itse olisin kyllä keksinyt muutaman muunkin tavan tuoda omaa herkkyyttä esille kuin jengiläiseksi naamioituminen.

No, koska jollain tapaa ymmärrän Mikael Gabrielia ja muitakin kovan ulkokuoren takana piilottelevia, en jaksanut jäädä asiaa sen pidemmäksi aikaa vatvomaan. Sen sijaan aloin vatvoa herkkyyden käsitettä.

dsc02028

Herkkyydestä puhutaan paljon, mutta lopulta sanan merkitys voidaan käsittää lukuisin eri tavoin. En usko, että ihmisiä voi jakaa herkkiin ja ei-herkkiin, vaan jokainen meistä on herkkä – jollain tapaa.

Itse esimerkiksi olen toivoton itkupilli. Oikeastaan mikä tahansa voimakas emootio saa minut itkemään. Spesialiteettini on maaliviivaitku, joka alkaa kuristaa kurkkua ja kostuttaa silmäkulmaa, kun joku urheilija kaatuu maaliviivan jälkeen kaikkensa antaneena. Tästä ja tuosta aiemmin mainitusta väkivalta-allergiasta huolimatta en koe olevani erityisen herkkä ihminen. En nimittäin ole perinteisellä tavalla herkkä, eli en ole sosiaalisesti pelokas, epävarma tsestäni, herkästi loukkaantuva tai altis vaikutteille.

Itseäni eniten ärsyttävä herkkyyteni on (itsestänikin vähän outoa) aistimuksiin liittyvää ja sosiaalista herkkyyttä. Kova melu, erityisesti kakofonia, ja vilkkuvat valot saavat minut voimaan pahoin. Koen myös ihmisten seuran väsyttävänä, koska keskityn seurassa niin kovasti kuuntelemaan ja ymmärtämään lauseita, äänensävyjä, ilmeitä ja eleitä. Tästä johtuen tarvitsen hiljaisuutta ja ilmaa ympärilleni päivittäin.

Ikävä kyllä omista herkkyyksistään on vaikea päästä eroon ja ikävä kyllä joskus herkkyydet voivat aiheuttaa kaikenlaisia väärintulkintoja. Vai mitä luulette ihmisten ajattelevan, kun tungen heidän seurassaan korvatulppia korviin 😉 ?

Onneksi uni pelasti minut tätä syvempiin vesiin ajautumiselta. Eikä tällä kirjoituksellakaan ole sen suurempaa pointtia kuin tuoda julki se, että toivon, että kaikkien annetaan olla herkkiä itselleen ominaisella tavalla.

dsc02032

Ja jos jota kuta kiinnostaa, mistä noita herkkiä kedonkukkasia saa, niin Espoon pelloiltapa tietenkin.

 


Jätä kommentti

Siivoussuorituksen optimointi

IMG_20160618_170449

Urheilu – mikä ihana tekosyy tarttua silitysrautaan

En kuulu niihin ihmisiin, jotka viihtyvät sekasorrossa ja julistavat, että siisti koti on merkki hukkaan heitetystä elämästä. Minusta siivous on ihan mukiinmenevä tapa viettää esimerkiksi lauantaipäivää. Kodin ei tarvitse olla tiptop, mutta kyllä puhtaassa kodissa, jossa kaikilla tavaroilla on oma paikkansa, on mukavampi elää ja hengittää.

Tänään siivoillessani totesin, että siivousmaratoniin pätevät pitkälti samat lait kuin mihin tahansa muuhun kestävyysurheiluun – suorituksen onnistumisen kannalta on tärkeää huolehtia tietyistä perusasioista. Näin Jukola-viikonlopun kunniaksi päätinkin tiivistää oman monivuotisen harjoittelun tuloksena syntyneen kokemukseni seitsemän kohdan vinkkilistaksi. Tämä tehty tehty aivan teitä ajatellen, rakkaat siivouksenvihaajat!

  1. Muista hiilaritankkaus! Niin kuin mihin tahansa pitkäkestoiseen urheilusuoritukseen, kannattaa siivouspäiväänkin varautua nauttimalla riittävästi hiilihydraatteja – ethän halua paukkujen loppuvan kesken vessanpytyn jynssäyksen. Mukavaa päivää on turha pilata nälkäkiukulla. (Kokemukseni mukaan kiukusta on hyötyä vain kylpyhuoneen jynssäämisessä ja mattojen piiskaamisessa, enkä niihinkään suosittele nälän aiheuttamaan väsynyttä kiukkua, vaan mieluummin jonkun kusipään aiheuttamaa punaista raivoa.) Itse hoidin hiilaritankkauksen nauttimalla aamulla tuorepuuron lisäksi kauranappeja taatelimönjällä. Ohje taatelimönjään löytyy Hesarin Kiusauksessa-blogista. On myös hyvä varmistaa, että jääkaapisssa on ruoantähteitä, joita voi lämmittää lounaaksi ja päivälliseksi. Energiageelien mukana kantaminen on liioittelua. Pahimpaan hiukomiseen voi nauttia vaikka muutaman palan laadukasta suklaata.

    IMG_20160618_092232

    Taatelimönjä tai taatelikinuski. Maku muistuttaa hieman ranskalaista confiture de marronsia.

  2. Keskity omaan suoritukseen aka siivousrauha. Siivouspäivänä on parasta eliminoida kaikki siivousta mahdollisesti häiritsevät tekijät kuten ystävät, perheenjäsenet tai muut huomiota vaativat tehtävät. Älä siis sovi siivouspäiväksi tapaamisia, kuvittele ehtiväsi soittaa äidillesi tai tehdä mitään muutakaan tähdellistä. Pidä fokus omassa tekemisessä. Perheenjäsenet on syytä poistaa paikalta ärsyttämästä tai häiritsemästä omilla vaatimuksillaan. Parina tai ryhmänä eteneminen toimii vain, jos kaikilla on sama päämäärä, yhteinen tahtotila ja vahva tsemppi päällä! Totaalisen siivousrauhan toteutumiseksi optimaalista on, jos sää on susisurkea. Silloin ei tule kiusausta karata aurinkoon! Suomessa auringonpaiste on varsin pätevä syy lykätä siivousta seuraavaan viikonloppuun.IMG_20140720_130338
  3. Etene loogisesti, ajatus edellä. Siivouksessakin on oma logiikkansa, joskin jokaisella himosiivoojalla on myös omat rituaalinsa ja neuroosinsa. Minä tykkään aloittaa imuroinnilla, ja etenen huushollissa aina ylhäältä alaspäin. Näin koirankarvat eivät lentele pitkin kämppää samalla kun huseeraan portaissa edestakaisin. Seuraavana siivoan keittiön, koska likainen keittiö on ällö ja puhtaus puoli ruokaa. Puhdas keittiö myös nopeuttaa pakollisia tankkaussessioita. Jääkaappia putsatessa voi toisella kädellä kirjoittaa ostoslistaa, ja jos jossain vaiheessa päivää on pakko käydä kaupassa, niin on se vaan niin paljon mukavampaa laittaa ruokatarpeet putsattuun jääkaappiin kuin asetella uusia purnukoita jonnekin homehtuneen juuston ja kuivuneiden kastiketahrojen väliin. Papereiden järjestelyn jätä aina viimeiseksi, koska vihaan sitä. Epämiellyttävimmät hommat kannattaa aina jättää viimeiseksi, sillä jos sattuu kuolemaan reitin varrelle, niin eipähän ole ainakaan tehnyt turhaan sitä ärsyttävintä hommaa. Palkitseminen on joskus viisasta aloittaa jo ennen paperisouvia. Esimerkiksi lasi viiniä saattaa nostaa ärsytyskynnystä ja antaa tarvittavaa lisäpuhtia loppumetreille.
  4. Pukeudu lajin edellyttällä tavalla uusinta teknologiaa unohtamatta. Parhaat siivousvaatteet ovat ns. rönttävaatteet, joissa voi vapaasti kontata lattioilla ja jotka eivät mene pikku roiskeista pilalle. Koska siivotessa tulee kuuma, on asun on oltava kevyt mutta kuitenkin tarpeeksi lämmin ja peittävä, jottei ennen jokaista roskakatoksella käyntiä ja tuuletusreissua tarvitse hukata aikaa pukeutumiseen. Pitkällinen siivoaminen turvottaa jalkoja siinä missä juoksulenkkikin, joten kompressiosukat tulevat tarpeeseen. Huonosti valaistuissa kohteissa otsalamppu parantaa sihtiä. IMG_20160618_210820
  5. Käytä kuuloaistia kirittämiseen. Koska siivous ei vaadi suurtakaan ajattelua, voi samalla kuunnella jotain kiinnostavaa tai hakea vaikka musiikista sopivaa jynssäysrytmiä tai rentoa fiilistä. Tänään kuuntelin pari podcastia ja yhden työhön etäisesti liittyvän radiotallenteen. Tiskaamiseen sopii mielestäni parhaiten salsa tai jokin muu lantiota keinuttava musiikki.
  6. Tuulettele somessa. Jos lataat urheiluharrastuksesi parhaat palaat sosiaalisessa mediassa, niin miksi et jakaisi siellä tietoa myös siivoukseen liittyvistä uroteoistasi?
  7. Palkitse itsesi hyvästä suorituksesta. Palkinto voi olla mitä tahansa mistä tykkäät. Siivouspäivän iltoina minä möllötän. Istun sohvalla, syön ja ihailen kätteni jälkeä. Katson televisiota. Tänään katson Jukolaa niin kauan kunnes nukahdan.


Jätä kommentti

Onnellisuusharha

DSC01051

Ihana espoolainen rivitalon piha täydessä kukkaloistossaan.

Olen varmasti maininnut opiskelleeni joitakin kursseja sosiaalipsykologiaa. Siinä vasta kiinnostava aine! Ihmisen vajavaisuudesta – jota inhimillisyydeksikin kutsutaan – kiinnostuneena luin erityisellä riemulla kaiken, mikä käsitteli  ajatteluharhoja ja -vääristymiä. Nämä aivojen meille tekemät kepposet ovat ihastuttavia. Vaikka ihmiskunnan osaaminen ja kehittyminen erityisesti teknologian alalla on päätähuimaavaa, ei sosiaalinen älykkyytemme ole kehittynyt läheskään samaa vauhtia. Insinööri voi olla arkisessa ajatelussaan todella hölmö.

Tyypillisiä ajatteluharhoja ovat esimerkiksi yksimielisyysharha (false consensus effect) ja kuviteltu ylemmyys (illusory superiority). Yksimielisyysharhalla tarkoitetaan sitä, että ihminen tuppaa kuvittelmaan, että kaikki kokevat ja tulkitsevat tilanteita samalla tavalla kuin hän itse. Minulla meni ainakin 30 vuotta ymmärtää, että jopa samasta kulttuuritaustasta tulevien ihmisten kokemusmaailmassa on aivan hirvittävän paljon vaihtelua. Esimerkiksi työpaikalla nämä erilaiset tulkinnat samasta tilanteesta eivät lakkaa hämmästyttämästä minua. Kuvitellulla ylemmyydellä puolestaan tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on taipumus yliarvioida omia kykyjään. Siksi  esimerkiksi lähes jokainen autoileva ihminen kuvittelee olevansa ”keskimääräistä parempi” autoilija.

DSC01070

Huh, huh, tulipa huhkittua. Nyt oon kyllä ansainnut lasin roséviiniä parvekkeella.

Joukkoharhalla (pluralistic ignorance) tarkoitetaan tilannetta, jossa ryhmän jäsenet luulevat olevansa ainoita tai ainakin harvoja poikkeavia yksilöitä ryhmässään ja kätkevät todelliset ajatuksensa. Tyypillinen esimerkiksi tästä on tilanne, jossa saman viiteryhmän nuoret kuvittelevat muiden ryhmän jäsenten olevan seksuaalisesti itseä kokeneempia. Harhaa vahvistaa se, että omaa ”poikkeavuutta” peitellään puheilla.

DSC01097

Kävin vähän vespailemassa, kun lähistöllä oli sopivasti käsityöläisten korumyyntitapahtuma. Mukaan lähtivät nämä – kierrätysnahkaa, tietty. Ihanan eettistä ja ekologista!

Oma käsitykseni on, että tässä sosiaalisen median ajassa meidät on vallannut joukkoharha, jonka mukaan muut ovat onnellisempia kuin mitä itse on. Muilla on elegantimpi garderobi, kauniimmat pihat, parempaa ruokaa, enemmän ystäviä, toimivampi parisuhde ja muutenki kaikin puolin onnellisempi elämä. Harva haluaa tai uskaltaa näyttää elämästään sitä rosoisempaa puolta. Someen halutaan ehkä ikuistaa pienet onnelliset hetket tai ei siellä haluta leimautua valittajiksi. Eikä ihme, koska ”positiivisuus” ja onnellisuuden metsästäminen on ollut jo pitkään muodikasta – luojan kiitos, tätä trendiä on myös alettu kritisoida muutenkin kuin vain somehattaralle ivailevissa satiiriblogeissa.

DSC01102

Mies ja koirakin ovat niin suloisia. Jaadi jaadi.

Vaikka itse olen täysin tietoinen siitä, että someen postataan vain murto-osa omasta elämästä, saatan silti saada onnellisuusvirrasta huonon fiiliksen. Näin sunnutaiaamuna voin hyvinkin istua aamiaisella pari tuntia muiden juttuja selaillen. Aikani muiden aamulenkkikuvia katseltuani havahdun siihen, että istun edelleen perseelläni yöpuvussa ja tukka rasvaisena, tiskit on tiskaamatta, kaikki muutkin hommat hoitamatta enkä itse mennytkään heti aamusta juoksemaan, vaikka niin oli tarkoitus. Eihän sellaisesta voi tulla muuta kuin huono olo.

Miksi sitten jään selailemaan muiden elämää? Tai miksi jaan itse omaa elämääni somessa? Miksi käytin tämän aamun tämän postauksen kirjoittamiseen? En osaa sanoa. Kai se jonkin tarpeen tyydyttää.

Nyt joka tapauksessa menen suihkuun, vaihdan päälle päivävaatteet ja laitan hihat heilumaan. Alla vielä muutama kuva siitä, miltä meidän puutarha-auvolassa tällä hetkellä näyttää. Noin niin kuin vastapainoksi viime viikonlopun kuville. Olisi kiva kuulla, millaisia fiiliksia muiden some feedit lukijoissani herättää!

DSC01118

Terde kaipaisi ehostusta. Tai ihan vaan räjäyttämisen taivaan tuuliin.

DSC01119

Loppukesä meneekin sitten kesäolkkaria puhtaana pitäessä.

DSC01120

Omenankukan elämänkaari on lyhyt.

 

DSC01121

Osa terälehdistä on edelleen puussa. Ei kannata vielä lakaista.