Elämäni espoolaisrouvana

Stereotyypin murtamista ripauksella (itse)ironiaa. Pitkään haudutettuna.


Jätä kommentti

Tammikuun valitut palat

dsc02426

Lokakuussa yritin viritellä käyntiin viikottaista postausta eteen tulleista jollain tapaa huomionarvoisista asioista tai ajatuksista. Yritys oli tietysti tuomittu epäonnistumaan, koska en jaksa blogata joka viikko. Nyt yritän samaa, mutta kuukausisyklillä.

dsc02425

Tammikuu 2017 jää historiankirjoihin kuukautena, jolloin tapasin melkein joka viikko jotain ystävääni. Se on tosi harvinaista, vaikka ystäviä on ihana nähdä. Kummityttöni äidin kanssa kävimme eräänä perjantai-iltana jopa drinkeillä ja ravintolassa syömässä. Gastro Café Kallio oli minulle uusi paikka, johon ei todellakaan tarvinnut pettyä. Perusasiat olivat kohdallaan eli ruoka hyvää, viinit harkiten valittuja ja erityisesti hinnat olivat tasoon nähden varsin kohtuulliset. Sen lisäksi paikassa oli sitä jotakin: kivaa musaa, leppoisa tunnelma, sopiva valaistus, miellyttävä akustiikka ja ystävällinen henkilökunta. Erittäin jees.

dsc02434

Kiinnostavin YLE Areena -löytö oli afrikkalaisen musiikin nykysuuntauksista kertova kuusiosainen sarja Fonko. Olen toistaiseksi katsonut vain Nigeriasta ja Senegalista kertovat jaksot. Sarja on enää reilun viikon ajan nähtävissä, joten kiirettä pitää! Sen lisäksi että sarjan aihe on kiinnostava, sitä katsellessa tuli hyvä mieli. Moni sarjassa esiintyvistä muusikoista on ollut ylpeä kotimaastaan ja halunnut tehdä jotain kotimaansa ja kansansa hyväksi Afrikasta käsin, afrikkalaisin voimin. Omassa Afrikka-kokemuksessani yksi ahdistavimmista asioista oli se, ettei oikein kenelläkään tapaamallani afrikkalaisella tuntunut olevan mitään yritystäkään vaikuttaa yhteiskuntaan. Pääosa jengistä halusi vain pois. Senegal-jaksossa on vahvasti esillä varsin erilainen ajattelutapa.

dsc02437

Yhtenä perjantaina kävimme viikonlopunaloituskahvilla Nokkalan Majakassa, jolle annan kivoin espoolainen uutuus –tittelin. Paikka on kuulemma ollut välillä tungokseen saakka täynnä. Postauksen kuvat ovat Majakalta ja sen ympäristöstä. Etelä-Espoossa merellisyys on totisesti valtti. Asiantuntija-arvion paikasta voitte lukea NYT-liitteestä.

Kuukauden paras ilmiö, kuten arvata saattaa, on linnunlaulu. Murosen Karia lainaten: ”Aa että”.

dsc02441

Tallenna


Jätä kommentti

Vielä kerran: katsaus vuoteen 2013

Kärsin flunssasta kotona ja haudon synkkiä ajatuksia. Telkkaria en saa töllöttää, kirjaan en jaksa keskittyä, joten onni tulkoon internetistä.

Muutama tuttava on Facebookissa summannut vuotensa, ja monille näyttää tapahtuneen kauheasti kaikkea, onneksi pääasiassa hyviä asioita. Jopa mieheni, jolle ei juuri tapahdu mitään erityistä ja joka ei yleensä edes halua mitään erityistä tapahtuvaksi, keksi eilen muutaman mieleen painuneen hienon jutun viime vuodesta. Minä kuuntelin monttu auki ja totesin, että mulle ei ainakaan ole tapahtunut mitään kivaa.

Plarasin äsken tietokoneeni kuvakansioita ja totesin, että jotain kivaa ja erityistä on viime vuodestakin jäänyt mieleen. Onneksi on valokuvat, jotka todistavat, ettei kaikki ole ollut ihan niin synkkää kuin mieleni antaa ymmärtää.

Istanbul 148

Vuoden paras työmatka suuntautui Istanbuliin. Vaikka sää oli kurja, oli matka hieno: jännittävä kaupunki, hyvin räjähdysaltis poliittinen tilanne, mukavaa seuraa. Pääsimme kurkistamaan Turkin ympäristötilanteeseen ja -järjestöihin, näkemään kaupunkia usealta laidalta ja käymään keskusteluja paikallisten ihmisten kanssa. Perinteinen turkkilainen kylpylä oli mieletön. Istanbuliin haluaisin ehdottomasti palata joskus omalla ajalla. Kokemus antoi myös sopivasti perspektiiviä muutamaa viikkoa myöhemmin alkaneiden levottomuuksien seuraamiseen.

055

Parasta kotona: parvekkeella oleilu. Kesä oli pitkä ja lämmin, ja parveke saatiin maalattua ja kalustettua jo toukokuussa. Parvekkeella on nautittu kahvista ja laventelin tuoksusta aivan alkukesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä saakka. Siellä vietettiin juhannusta, hääpäivää ja elokuun viimeistä iltaa punaviiniä maistellen ja lyhtyjen valossa tunnelmoiden. Elokuun pimenevät mutta edelleen lämpimät illat ovat aina olleet jotenkin erityisen erityisiä.

parveke_loppukesä

Parvekkeelta käsin ihmeteltiin myös kesän lukuisia rankkasateita. En tiedä teistä muista, mutta minulle on jäänyt sellainen kuva, että viime kesänä oli poikkeuksellisen monta poikkeuksellisen raskasta sadekuuroa. Tästä kuvasta minulle tulee mieleen Afrikassa kokemani muutamat sadepäivät – tunnetta lisää se, että naapurin talossa ja kuistissa on paljon länsiafrikkalaisia piirteitä.

Lompsukka 007

Vuoden söpöimmät karvatyypit. Tietenkin sukulaisten uteliaan pelokkat pikku karitsat. Pohjoiskarjalainen niitty ja ilta-aurinko, vieno bää – mitä enempää ihminen voi oikeastaan toivoa? Tässähän oikein herkistyy.

Lompsukka 065

OOTY – vuoden asukuva. Kuva-arkistoistani ei juuri päivän asu -kuvia löytynyt, joten vuoden asukuva oli helppo valita. Näissä lainahaalareissa kävin toisen veljeni vaimon kanssa tutkimassa parin mehiläispesän kuningatar- ja hunajatilanteen. Kiitos vain asianosaiselle tästä uudesta kokemuksesta. Mielenkiintoista oli!

Lompsukka 238

Vuoden yllättävin villiintyminen. Päädyimme jokunen viikko sitten vahingossa Jean S:n keikalle Turussa. Ilmeisesti aika, paikka ja tilanne olivat kaikin puolin suotuisat ja vielä biorytmitkin kohdillaan, sillä tapahtui jotain hyvin poikkeuksellista: me asialliset ankeuttajat tanssimme pikkujouluväen mukana kuin viimeistä päivää. Veikkaan, että hiki virtasi ja syke nousi saman verran kuin peruslenkillä.

jean_s