Elämäni espoolaisrouvana

Stereotyypin murtamista ripauksella (itse)ironiaa. Pitkään haudutettuna.


Jätä kommentti

Katutaidetta brysseliläisittäin

Kevään kaksi kiireisintä viikkoa ja pari työmatkaa takana päin. Jälkimmäinen työmatkoista suuntautui Brysseliin, tuohon jokaisen EU-byrokraatin ykköskohteeseen. En ole ikinä oikein lämmennyt Brysselille, vaikka se on – kuulemma – oikeasti ihan kiva kaupunki.

IMG_20150331_212829

Tällä kertaa meillä oli työrupeaman päätteeksi mahdollisuus osallistua kahden tunnin katutaidekierrokselle. Oppaana toimi kaksi nuorta graffitiharrastajaa, jotka kertoivat graffiteista ja niiden tekijöistä rentoon tyyliin. Kierros oli todella kiinnostava. Vetäjillä oli tarpeeksi ensikäden tietoa aiheesta ja monta hauskaa anekdoottia kerrottavaksi.

IMG_20150331_194142

Katutaide on Brysselissä iso juttu. Bryssel on tärkeä sarjakuvakaupunki, ja katukuvassa törmääkin tämän tästä seiniin, joihin on maalattu sarjakuvaa. Meidän kierroksemme keskittyi kuitenkin graffitiin. Oppaidemme mukaan graffititaiteilija on kuin koira, joka merkkaa reviiriään jättämällä taginsä sinne missä sattuu kulkemaan. Brysselissä tagaily on sen verran hard core -hommaa, että siinä käytetään joskus jopa happoa, jottei tagiä voi pestä pois.

2015-03-31 18.31.57

Kuvan tagissa lukee ’e2k’, mikä oppaamme mukaan viittaa ranskan kielen verbiin ’éduquer’ (kouluttaa). Graffitintekijöillä on usein shokeeraavia taiteilijanimiä kuten Mad, Idiot tai Zero. Graffitin leimaaminen nuorten vihaisten miesten harrastamaksi aivotomaksi töhrimiseksi on melko kapea katsontakanta, sillä monilla tekijöillä on jotain sanottavaa. Itse pidän katutaiteessa juuri kantaaottavuudesta, huumorista ja siitä pienestä anarkismista, joka kaupunkitilan omakätiseen muokkaamiseen liittyy. Samalla se tuo taiteen koko kansan ulottuville, korkeakulttuuriksi miellettyjen taidelaitosten ulkopuolelle.

Kuvan keltainen pyörä on kuulemma uusi juttu Brysselissä. Näitä värikkäitä pyöriä on jätetty eri puolille kaupunkia ajamaan (sic!) pyöräilyn ja pyöräilijöiden asiaa.

IMG_20150329_180731

Possumaalaukseen syntyyn liittyy hauskaa spekulointia.Teos on aivan ydinkeskustassa erittäin lähellä poliisiasemaa. Itse asiassa poliisiasema on aivan kulman takana. Ensimmäisen tarinan mukaan kuva possut ovat kuolleita ja viestivät siitä, että talossa oli muinoin teurastamo. Toisen tarinan mukaan possut vain nukkuvat, millä viitataan tyhmiin poliiseihin (pigs), jotka eivät huomaa, että lähistöllä tehdään jättimäistä seinamaalausta.

Kapoiselta Rue des Chandeliersiltä löytyy hauska kohta, jossa kadun toisella puolella on arabialaista kalligrafiaa ja modernia graffitikirjoitusta yhdistelevä monikulttuurinen hybridigraffiti ja toisella puolella kaupunginosassa vuonna 1989 tapahtuneesta patjakapinasta kertova historiankirjoitusgraffiti.

2015-03-31 19.50.13

Pällistelevät turistit ovat saaneet osansa katutaiteilijoiden pilkkakirveestä. Brysselin massiivisen oikeustalon edustalla on suosittu näköalapaikka. Kaiteeseen on kirjoitettu ”tämä ei ole näkökulma” ja silmäiltävään alueeseen on piilotettu viesti, joka suurimmalta osalta jäänee huomaamatta.

2015-03-31 20.15.12

Kas, ”Hollywood”. Ehhehehe.

2015-03-31 20.36.53

Moni entinen kapinallinen on tietysti nykyisin kaupan. Alla liittotalon seinää, johon on tilattu kuva kapinoivista punikeista. Toinen maalaus puolestaan on tehty tilaustyönä baarin ikkunaluukkuihin. Alemman kuvan maalannut kaveri joutui vaihtamaan taiteilijanimensä myytyään itsensä markkinavoimille, sillä kukaan ei olisi ostanut seinäänsä hänen härskiä signeeraustaan.

2015-03-31 20.33.04

Brysselissä on hyvin tyypillistä, että kaunis yhdistyy rumaan, uusi vanhaan, eikä oikein mikään tunnu sopivan yhteen. Itse asiassa se taitaa olla kaupungin viehättävin piirre. Euroopan instituutioiden kotipaikassa paikalliset eivät todellakaan kulje turhantärkeinä ja kovat kaulassa, vaan ovat hyvin rentoja ulkoasunsa suhteen.

IMG_20150331_203100

IMG_20150331_205657

IMG_20150331_205733

Tämä on kuulemma Brysselin vanhin katutaideteos. Sitä ei ole tehnyt kukaan nuori kapinallinen, vaan katukivetykseen kyllästynyt mummeli. Ah, ma nauran!

IMG_20150331_205510


Jätä kommentti

Oi, ihana Espoon keskus!

Espoon keskus, tuttavallisemmin Centti – rakkaan kotikaupunkini hallintokeskuksella on ikävä maine. Asemanseutu ON rumaa – sitä ei käy kieltäminen. Espoon keskus kuitenkin eroaa esimerkiksi Pasilasta, Malmista tai Tikkurilasta siinä, että rumaa betonimörskää on aseman ympärillä erittäin vähän. Parin sadan metrin päässä asemalta ollaan keskellä kukkeinta kulttuurimaisemaa.

Jep, jep, tästähän se tunnetaan. Uskallatko vilkaista kulissien taakse?

Jep, jep, tästähän se tunnetaan. Uskallatko kurkistaa kulissien taakse?

Monessa pitäjässä on ruma terveyskeskus, mutta kuinka usein heti terveysaseman vieressä on liuta suojelukohteiksi määritettyjä puurakennuksia? Meillä on.

Alle minuutin pyöräilymatkan päässä, radan toisella puolella, on Espoon mielenterveysyhdistyksen tiloja. Tälllaisessa ympäristössä mieli eittämättä lepää.

Ai kamala, kun on ruma!

Ai kamala, kun on ruma!

Ei paikallisen piruntorjuntabunkkerinkaan ympäristö pöllömpää ole.

Ei paikallisen piruntorjuntabunkkerinkaan ympäristö pöllömpää ole.

Asemaa lähimpänä olevaa kaupunginosaa, Kirkkojärveä, olin pitänyt karmeana kaakelitalokeskittymänä. Alueen toisiin kasvoihin tutustuin vahingossa juoksulenkillä.

Kirkkojärven uusi koulu - pahempiakin on nähty.

Kirkkojärven uusi koulu – pahempiakin on nähty.

löp

Heti koulun takana avatuu uutuudenkiiltävä leikkikenttä sekä pelailu- ja ulkoilumahdollisuuksia laidasta laitaan.

Tällaisen levähdys- ja luonnontarkkailupaikankin ovat paikallisille rakentaneet. Ei mikään turha "kusiränni".

Tällaisen levähdys- ja luonnontarkkailupaikankin ovat meille rakentaneet. Ei mikään kusiränni.

Eikä ole Ikeaan pitkä matka, nih!

Eikä ole pitkä matka Ikeaan, nih!

Ja golfaamaan se vasta lyhyt matka onkin... Ai niin, eihät köyhät golfaa, hups.

Golfaamaan suoraan omalta takapihalta… (Ai niin, eihät köyhät golfaa, hups. Sori.)

Jossain vaiheessa  käydään sitten Suvelan pelottavassa ghetossa. Jos elän vielä sen jälkeen.