Elämäni espoolaisrouvana

Stereotyypin murtamista ripauksella (itse)ironiaa. Pitkään haudutettuna.


Jätä kommentti

Viikon haaste: 15 minuuttia järjestelyä joka päivä

En usko uskontojen, elämänfilosofioiden tai elämäntaitogurujen neuvojen orjalliseen noudattamiseen. Olemme kaikki yksilöitä, ja se mikä sopii gurulle, ei välttämättä sovi sekä minulle että määrättömälle määrälle opetuslapsia. Näin ollen on hyvä säilyttää kaikenlaisia oppeja kohtaan terveen kriittinen asenne, ja soveltaa neuvoja vain silloin, kun ne tuntuvat itsestä oikeilta.

On kuitenkin olemassa sivusto, joka tykkään lueskella, kun modernin elämän paineet (lähinnä sinne tänne poukkoilevat ajatukset, kroonistunut riittämättömyyden tunne ja informaatioähky) ahdistavat. Kyseessä on amerikkalaisen Leo Babautan ylläpitämä Zen Habits. En tiedä miehestä juuri muuta kuin että hänellä on kuusi lasta ja vaimo ja että hän on vuosien saatossa muuntautunut stressaantuneesta, roskaruokaa mussuttavasta sosiaalisesta eläimestä hitauden, yksinkertaistamisen, säännöllisen liikunnan ja terveellisten elämäntapojen puolestapuhujaksi. Kaikkia Babautan juttuja en jaksa lukea, mutta pidän erityisesti hänen ”organisointifilosofiastaan” ja konkreettisista ohjeista arjen kaaoksen selättämiseksi. Babauta painiskelee samanlaisten ongelmien kanssa kuin me muutkin kuolevaiset, eikä hän aseta itseään muiden yläpuolelle, vaan myöntää kernaasti olevansa samanlainen mukavuudenhaluinen ja vajavainen ihmispolo kuin me muutkin.

Kesäkuun lopulla Babauta kertoi, millaisin pienin tavoin hän pitää järjestystä yllä – olipa kysymys sitten työtehtävistä, sähköposteista, kuiteista, salasanoista, menoista tai myöhemmin luettavista artikkeleista. Aihe on polttavan ajankohtainen näin kesäloman loppuessa ja syyskiireiden alkaessa vaivihkaa kasautua. Itselleni juuri organisointi on kriittinen tekijä henkisessä hyvinvoinnissani; aivan kuten Leokin (huomaatteko, kutsun häntä etunimellä, on siis meitsin frendi…), kadotan keskittymiskykyni ja hermostun, ellen ole aivan varma, että ole tekemässä juuri oikeaa (kyseisellä hetkellä kiireellisintä/tärkeintä) asiaa. Elleivät asiat ole järjestyksessä sekä konkreettisesti että omassa päässäni, stressi lisääntyy, epävarmuus alkaa kalvaa ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko päivän. Kun taas järjestyksessä olevat asiat ja ajatukset auttavat keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja suorittamaan tehtävät tehokkaasti ja ilman turhia keskeytyksiä.

Siisteyden ja järjestyksen ylläpitäminen vaatii kuitenkin jatkuvaa työtä. Kuten Leo sanoo, asiat pitäisi järjestää omalle paikalleen mahdollisimman pian eikä joskus tulevaisuudessa. Sillä jos järjestettävät jutut pääsevät keräytymään, niiden järjestämisestä tuleekin urakka, jonka lykkääminen aina vain tuonnemmaksi houkuttelee. Myönnettäköön, että juuri lykkääminen on espoolaisrouvan helmasynti! Leon vastaus tällaisiin haasteisiin on aloittaa pienin askelin sen sijaan että vaatisi itseltään kerta heitolla täydellistä suunnanmuutosta. Uusia hyviä tapoja omaksuessa on tärkeämpää tehdä usein kuin paljon kerrallaan.

Tämän viikon haasteenani on siis järjestellä joka ilta jotain 15 minuutin ajan. Aloitin helposta, työlaukusta ja lompakosta. Niissä meni niin vähän aikaa, että ehdin vielä putsaamaan laukun ja huiskimaan siihen vähän kengänkiilloketta. Tiesittekö muuten, että nahkalaukku tulisi puhdistaa kasvojen herkälle iholle tarkoitetulla puhdistusmaidolla? No, en minäkään ennen kuin laukun minulle myynyt ranskalainen myyjätär sen auliisti kertoi!

001


Jätä kommentti

Internetin täydelliset naiset

Espoolaisrouva on seurannut noin vuoden päivät lumoutuneena muutamaa blogia, jossa ruotsalaisen prinsessan näköinen nuori nainen esittelee milloin garderobiaan, milloin viimeisiä sisustushankintojaan. Välillä kilistellään ystävättärien kanssa kuohuviinillä, parhaimmassa tapauksessa samppanjalla, toisinaan kerrotaan mitä ihanaa on tehty ihanan poikaystävän kanssa ja joskus päästään jopa kurkistamaan näiden neitokaisten lomatunnelmiin paratiisirannoilla ja ostoskeskuksissa. ”Päivän asut” kuvataan yleensä niin, että niiden kantaja keikistelee jossain päin Etelä-Helsinkiä, ja sama asu on kuvattu moneen kertaan yksityiskohtia myöten. Lopussa lukee, että mistä kaikki vaatteet ja asusteet on hankittu.

Oikeastaan en edes tiedä, miksi seuraan näitä blogeja. Varmaankin odotan, että eräänä päivänä näistä virheettömistä, karvattomista, hajuttomista ja mauttomista naisista paljastuu jotain inhimillistä. Että yhtenä päivänä he väsyvät olemaan täydellisiä ja paljastavat suuren salaisuuden: ”Katsokaa, kapoisessa reidessäni näkyy selluliittiä, kun oikein puristan sitä esille!” tai ”Iik, ruttasin tänään sohvalla maatessani koristetyynyt enkä pöyhinyt niitä kuosiin heti noustuani!” Tällaista ei ole vielä tapahtunut, mutta toisaalta, kuten tiedämme, hyvää kannattaa odottaa.

Espoolaisrouva ei oikeassa elämässä tunne yhtään täydellistä naista, ja on itsekin kaikkea muuta kuin täydellinen. En kirjoita tätä juttua arvostellakseni internetin täydellisiä naisia vaan oikeasti ja aidosti hämmästelläkseni ilmiötä. Jotenkin koko touhu kuulostaa ihan hirveän työläältä. Miksi rakentaa itselleen täysin virheetön imago? Eikö se tunnu koskaan falskilta? Mitäs sitten, jos on paska päivä, pitääkö lymytä kotona vai lähteä liikenteeseen incognitona? Tykkään toki itsekin kaikesta kauniista, sisustan, meikkaan, murehdin läskejäni ja erityisesti vaatteilla on aina ollut suuri sija sydämessäni. Mutta silti… onneksi espoolaisrouva on aito luonnontuote!

Loppukevennykseksi vielä muutama huonolla kameralla otettu epätarkka kuva espoolaisrouvan maanantaista.

täydellinen 001

Päivälliseksi pakastepitsaa liian pieneltä lautaselta, kun isompia ei ollut puhtaana. Normaalisti syödään pitsaa perjantaisin, mutta tänä maanantaina rikottiin rajoja ja vedettiin eineskiekot ihan silkkaa laiskuuttamme.

Meidän eteinen. Kenkiä riittää. Kuvan ulkopuolelle jää vielä muutamat lenkkarit ja mitä näitä nyt on.

Eteinen: Kenkiä riittää. Kuvan ulkopuolelle jää vielä muutamat lenkkarit ja mitä näitä nyt on.

täydellinen 005

Viihtyisän tilava kodinhoitohuoneemme. Hyvin mahtuu pyykit kuivumaan! Kauniimpia kaakeleita saa etsiä kaukaa, ja työtasolla komeilevat kahdet suunnistustossut sekä fillarin ketjurasvasta mustunut mikrokuituliina.

täydellinen 008

Vähän on päässyt silitettävien pyykkien pino kasvamaan. Mut hei, mä sentään silitän joka ikisen rätin, vaikken kyllä ymmärrä miksi. Verenperimänä saatu ihme fiksaatio.

täydellinen 012

Jeppistä, tulin yhdeksän päivää sitten reissusta, enkä ole vieläkään viitsinyt purkaa kosmetiikkanyssäköitäni. Ens viikolla ne pitää kuitenkin taas pakata.

täydellinen 013

Mies on muuten siisti, mutta tykkää kestokoristella kylppärimme hikisillä urheiluvaatteillaan.