En usko uskontojen, elämänfilosofioiden tai elämäntaitogurujen neuvojen orjalliseen noudattamiseen. Olemme kaikki yksilöitä, ja se mikä sopii gurulle, ei välttämättä sovi sekä minulle että määrättömälle määrälle opetuslapsia. Näin ollen on hyvä säilyttää kaikenlaisia oppeja kohtaan terveen kriittinen asenne, ja soveltaa neuvoja vain silloin, kun ne tuntuvat itsestä oikeilta.
On kuitenkin olemassa sivusto, joka tykkään lueskella, kun modernin elämän paineet (lähinnä sinne tänne poukkoilevat ajatukset, kroonistunut riittämättömyyden tunne ja informaatioähky) ahdistavat. Kyseessä on amerikkalaisen Leo Babautan ylläpitämä Zen Habits. En tiedä miehestä juuri muuta kuin että hänellä on kuusi lasta ja vaimo ja että hän on vuosien saatossa muuntautunut stressaantuneesta, roskaruokaa mussuttavasta sosiaalisesta eläimestä hitauden, yksinkertaistamisen, säännöllisen liikunnan ja terveellisten elämäntapojen puolestapuhujaksi. Kaikkia Babautan juttuja en jaksa lukea, mutta pidän erityisesti hänen ”organisointifilosofiastaan” ja konkreettisista ohjeista arjen kaaoksen selättämiseksi. Babauta painiskelee samanlaisten ongelmien kanssa kuin me muutkin kuolevaiset, eikä hän aseta itseään muiden yläpuolelle, vaan myöntää kernaasti olevansa samanlainen mukavuudenhaluinen ja vajavainen ihmispolo kuin me muutkin.
Kesäkuun lopulla Babauta kertoi, millaisin pienin tavoin hän pitää järjestystä yllä – olipa kysymys sitten työtehtävistä, sähköposteista, kuiteista, salasanoista, menoista tai myöhemmin luettavista artikkeleista. Aihe on polttavan ajankohtainen näin kesäloman loppuessa ja syyskiireiden alkaessa vaivihkaa kasautua. Itselleni juuri organisointi on kriittinen tekijä henkisessä hyvinvoinnissani; aivan kuten Leokin (huomaatteko, kutsun häntä etunimellä, on siis meitsin frendi…), kadotan keskittymiskykyni ja hermostun, ellen ole aivan varma, että ole tekemässä juuri oikeaa (kyseisellä hetkellä kiireellisintä/tärkeintä) asiaa. Elleivät asiat ole järjestyksessä sekä konkreettisesti että omassa päässäni, stressi lisääntyy, epävarmuus alkaa kalvaa ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko päivän. Kun taas järjestyksessä olevat asiat ja ajatukset auttavat keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja suorittamaan tehtävät tehokkaasti ja ilman turhia keskeytyksiä.
Siisteyden ja järjestyksen ylläpitäminen vaatii kuitenkin jatkuvaa työtä. Kuten Leo sanoo, asiat pitäisi järjestää omalle paikalleen mahdollisimman pian eikä joskus tulevaisuudessa. Sillä jos järjestettävät jutut pääsevät keräytymään, niiden järjestämisestä tuleekin urakka, jonka lykkääminen aina vain tuonnemmaksi houkuttelee. Myönnettäköön, että juuri lykkääminen on espoolaisrouvan helmasynti! Leon vastaus tällaisiin haasteisiin on aloittaa pienin askelin sen sijaan että vaatisi itseltään kerta heitolla täydellistä suunnanmuutosta. Uusia hyviä tapoja omaksuessa on tärkeämpää tehdä usein kuin paljon kerrallaan.
Tämän viikon haasteenani on siis järjestellä joka ilta jotain 15 minuutin ajan. Aloitin helposta, työlaukusta ja lompakosta. Niissä meni niin vähän aikaa, että ehdin vielä putsaamaan laukun ja huiskimaan siihen vähän kengänkiilloketta. Tiesittekö muuten, että nahkalaukku tulisi puhdistaa kasvojen herkälle iholle tarkoitetulla puhdistusmaidolla? No, en minäkään ennen kuin laukun minulle myynyt ranskalainen myyjätär sen auliisti kertoi!