Elämäni espoolaisrouvana

Stereotyypin murtamista ripauksella (itse)ironiaa. Pitkään haudutettuna.


Jätä kommentti

Sunnuntairouvailua

Viime sunnuntai meni stereotyypin mukaisesti espoolaisrouvaillessa. Antaa kuvien puhua puolestaan.

P1080247

Kauppakeskuksesta lapselle vaatteita ja aikuisille kirjoja.

P1080196

Lounaalle Kivenlahden satamaan. (Meillä ei ole venettä eikä sellaista todennäköisesti koskaan tule. Kajakki kelpaisi.)

P1080203

Sataman kreikkalaishenkinen Ravintola Marine – yksi harvoista siedettävistä ravintoloista Espoossa. Marine on kivasti sisustettu ja tunnelma mukavan rento. Pidän siitä, että samassa paikassa voi käydä sekä syömässä, kahvilla että lasillisella.

P1080205

Meze-lautaseni oli ihan kelpo tavaraa. Vatsa tuli täyteen ja hengitys taatusti valkosipulinhajuiseksi…

P1080222

Jälkiruokajätski Haukilahden rannan Café Mellstenissä.

P1080223

Haukilahden ranta on yksi Espoon viehättävimmistä uintipaikoista. Plussaa palveluista!

P1080226

P1080234

Tuttavallinen sorsa

P1080241

Introvertti suomalaissorsa?

Ehkäpä tämä kaikki ei olisi tuntunut niin rouvailulta, ellemme olisi liikkuneet paikasta toiseen autolla ja ellei mies olisi kuitannut laskua. Minulla on vielä selvästi tekemistä tämän roolin omaksumisessa.

P.S. Tarvitse todella kipeästi uuden kameran. Tekniikan ostaminen on vain niin kuolettavan tylsää.


Jätä kommentti

Viikon haaste: 15 minuuttia järjestelyä joka päivä

En usko uskontojen, elämänfilosofioiden tai elämäntaitogurujen neuvojen orjalliseen noudattamiseen. Olemme kaikki yksilöitä, ja se mikä sopii gurulle, ei välttämättä sovi sekä minulle että määrättömälle määrälle opetuslapsia. Näin ollen on hyvä säilyttää kaikenlaisia oppeja kohtaan terveen kriittinen asenne, ja soveltaa neuvoja vain silloin, kun ne tuntuvat itsestä oikeilta.

On kuitenkin olemassa sivusto, joka tykkään lueskella, kun modernin elämän paineet (lähinnä sinne tänne poukkoilevat ajatukset, kroonistunut riittämättömyyden tunne ja informaatioähky) ahdistavat. Kyseessä on amerikkalaisen Leo Babautan ylläpitämä Zen Habits. En tiedä miehestä juuri muuta kuin että hänellä on kuusi lasta ja vaimo ja että hän on vuosien saatossa muuntautunut stressaantuneesta, roskaruokaa mussuttavasta sosiaalisesta eläimestä hitauden, yksinkertaistamisen, säännöllisen liikunnan ja terveellisten elämäntapojen puolestapuhujaksi. Kaikkia Babautan juttuja en jaksa lukea, mutta pidän erityisesti hänen ”organisointifilosofiastaan” ja konkreettisista ohjeista arjen kaaoksen selättämiseksi. Babauta painiskelee samanlaisten ongelmien kanssa kuin me muutkin kuolevaiset, eikä hän aseta itseään muiden yläpuolelle, vaan myöntää kernaasti olevansa samanlainen mukavuudenhaluinen ja vajavainen ihmispolo kuin me muutkin.

Kesäkuun lopulla Babauta kertoi, millaisin pienin tavoin hän pitää järjestystä yllä – olipa kysymys sitten työtehtävistä, sähköposteista, kuiteista, salasanoista, menoista tai myöhemmin luettavista artikkeleista. Aihe on polttavan ajankohtainen näin kesäloman loppuessa ja syyskiireiden alkaessa vaivihkaa kasautua. Itselleni juuri organisointi on kriittinen tekijä henkisessä hyvinvoinnissani; aivan kuten Leokin (huomaatteko, kutsun häntä etunimellä, on siis meitsin frendi…), kadotan keskittymiskykyni ja hermostun, ellen ole aivan varma, että ole tekemässä juuri oikeaa (kyseisellä hetkellä kiireellisintä/tärkeintä) asiaa. Elleivät asiat ole järjestyksessä sekä konkreettisesti että omassa päässäni, stressi lisääntyy, epävarmuus alkaa kalvaa ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko päivän. Kun taas järjestyksessä olevat asiat ja ajatukset auttavat keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja suorittamaan tehtävät tehokkaasti ja ilman turhia keskeytyksiä.

Siisteyden ja järjestyksen ylläpitäminen vaatii kuitenkin jatkuvaa työtä. Kuten Leo sanoo, asiat pitäisi järjestää omalle paikalleen mahdollisimman pian eikä joskus tulevaisuudessa. Sillä jos järjestettävät jutut pääsevät keräytymään, niiden järjestämisestä tuleekin urakka, jonka lykkääminen aina vain tuonnemmaksi houkuttelee. Myönnettäköön, että juuri lykkääminen on espoolaisrouvan helmasynti! Leon vastaus tällaisiin haasteisiin on aloittaa pienin askelin sen sijaan että vaatisi itseltään kerta heitolla täydellistä suunnanmuutosta. Uusia hyviä tapoja omaksuessa on tärkeämpää tehdä usein kuin paljon kerrallaan.

Tämän viikon haasteenani on siis järjestellä joka ilta jotain 15 minuutin ajan. Aloitin helposta, työlaukusta ja lompakosta. Niissä meni niin vähän aikaa, että ehdin vielä putsaamaan laukun ja huiskimaan siihen vähän kengänkiilloketta. Tiesittekö muuten, että nahkalaukku tulisi puhdistaa kasvojen herkälle iholle tarkoitetulla puhdistusmaidolla? No, en minäkään ennen kuin laukun minulle myynyt ranskalainen myyjätär sen auliisti kertoi!

001


Jätä kommentti

Internetin täydelliset naiset

Espoolaisrouva on seurannut noin vuoden päivät lumoutuneena muutamaa blogia, jossa ruotsalaisen prinsessan näköinen nuori nainen esittelee milloin garderobiaan, milloin viimeisiä sisustushankintojaan. Välillä kilistellään ystävättärien kanssa kuohuviinillä, parhaimmassa tapauksessa samppanjalla, toisinaan kerrotaan mitä ihanaa on tehty ihanan poikaystävän kanssa ja joskus päästään jopa kurkistamaan näiden neitokaisten lomatunnelmiin paratiisirannoilla ja ostoskeskuksissa. ”Päivän asut” kuvataan yleensä niin, että niiden kantaja keikistelee jossain päin Etelä-Helsinkiä, ja sama asu on kuvattu moneen kertaan yksityiskohtia myöten. Lopussa lukee, että mistä kaikki vaatteet ja asusteet on hankittu.

Oikeastaan en edes tiedä, miksi seuraan näitä blogeja. Varmaankin odotan, että eräänä päivänä näistä virheettömistä, karvattomista, hajuttomista ja mauttomista naisista paljastuu jotain inhimillistä. Että yhtenä päivänä he väsyvät olemaan täydellisiä ja paljastavat suuren salaisuuden: ”Katsokaa, kapoisessa reidessäni näkyy selluliittiä, kun oikein puristan sitä esille!” tai ”Iik, ruttasin tänään sohvalla maatessani koristetyynyt enkä pöyhinyt niitä kuosiin heti noustuani!” Tällaista ei ole vielä tapahtunut, mutta toisaalta, kuten tiedämme, hyvää kannattaa odottaa.

Espoolaisrouva ei oikeassa elämässä tunne yhtään täydellistä naista, ja on itsekin kaikkea muuta kuin täydellinen. En kirjoita tätä juttua arvostellakseni internetin täydellisiä naisia vaan oikeasti ja aidosti hämmästelläkseni ilmiötä. Jotenkin koko touhu kuulostaa ihan hirveän työläältä. Miksi rakentaa itselleen täysin virheetön imago? Eikö se tunnu koskaan falskilta? Mitäs sitten, jos on paska päivä, pitääkö lymytä kotona vai lähteä liikenteeseen incognitona? Tykkään toki itsekin kaikesta kauniista, sisustan, meikkaan, murehdin läskejäni ja erityisesti vaatteilla on aina ollut suuri sija sydämessäni. Mutta silti… onneksi espoolaisrouva on aito luonnontuote!

Loppukevennykseksi vielä muutama huonolla kameralla otettu epätarkka kuva espoolaisrouvan maanantaista.

täydellinen 001

Päivälliseksi pakastepitsaa liian pieneltä lautaselta, kun isompia ei ollut puhtaana. Normaalisti syödään pitsaa perjantaisin, mutta tänä maanantaina rikottiin rajoja ja vedettiin eineskiekot ihan silkkaa laiskuuttamme.

Meidän eteinen. Kenkiä riittää. Kuvan ulkopuolelle jää vielä muutamat lenkkarit ja mitä näitä nyt on.

Eteinen: Kenkiä riittää. Kuvan ulkopuolelle jää vielä muutamat lenkkarit ja mitä näitä nyt on.

täydellinen 005

Viihtyisän tilava kodinhoitohuoneemme. Hyvin mahtuu pyykit kuivumaan! Kauniimpia kaakeleita saa etsiä kaukaa, ja työtasolla komeilevat kahdet suunnistustossut sekä fillarin ketjurasvasta mustunut mikrokuituliina.

täydellinen 008

Vähän on päässyt silitettävien pyykkien pino kasvamaan. Mut hei, mä sentään silitän joka ikisen rätin, vaikken kyllä ymmärrä miksi. Verenperimänä saatu ihme fiksaatio.

täydellinen 012

Jeppistä, tulin yhdeksän päivää sitten reissusta, enkä ole vieläkään viitsinyt purkaa kosmetiikkanyssäköitäni. Ens viikolla ne pitää kuitenkin taas pakata.

täydellinen 013

Mies on muuten siisti, mutta tykkää kestokoristella kylppärimme hikisillä urheiluvaatteillaan.


Jätä kommentti

Kohteessa

Ikävä kyllä kaikki espoolaisrouvat eivät pysty elämään miehensä siivellä. Vaikka mieheni luonnollisesti tienaa minua enemmän, ja hänen tehtävänimikkeensä päättyy sanaan johtaja, on minun lifestyleni turvatakseni hilattava itseni keskimäärin viitenä päivänä viikossa töihin.

Joskus onni potkaisee, ja pääsen toimiston sijaan suuntaamaan jonnekin muualle. Näin tapahtui myös tänä toukokuisena maanantaiaamuna.

Sarkasmi sikseen -tällä kertaa on luvassa oikeasti kiinnostava työmatka. Eka kertani Istanbulissa, josta palaan vasta lauantaina.

Istanbul_hotellin ikkuna

Näkymä hotellin ikkunasta

Jos joku nyt ajattelee, että mitä se ämmä lesottaa työmatkoillaan, niin sanottakoon, ettei matkustelulla elvistely ole tämän postauksen perimmäinen tarkoitus. Suhteeni työhön on vähintäänkin yhtä ristiriitainen kuin suhteeni espoolaisuuteen. Toisaalta pidän työtäni mielekkäänä ja kiinnostavana, toisaalta olen jatkuvasti työlle vihainen siitä, että se kurja väsyttää minut ja vien huomioni muilta tärkeiltä asioilta kuten perheeltä, ystäviltä ja omalta hyvinvoinnilta. Viimeinen vuosi on ollut niin kiivastahtinen, että vaakakuppi on painunut vahvasti negatiivisen puolelle. Olen puhunut työstä lähinnä marmattavaan äänensävyyn.

Koska en itsekään enää jaksa omaa jupinaani, yritän täällä blogissa löytää työhön liittyen jotain kiinnostavampaa jaettavaa. Ehkä kuulemme Turkista lisää, ehkä emme?


Jätä kommentti

Rakkaus saa ihmeitä aikaan

Noin kaksi vuotta sitten jouduin naimisiin , ja sillä lailla citysinkku hiljaa hirtettiin. Rakkauden kylkiäisenä tuli eteen uusi haaste: yhteinen asunto oli hankittava Espoosta, mieluiten mahdollisimman läheltä tytärpuolen toista kotia. Eipä aikaakaan, kun meillä oli yhteisen adoptiokoiran lisäksi citymaasturi ja rivitaloasunto keskellä pikkuporvarillisinta Espoota. Olin joutunut reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolelle!

Sopeutuminen ei-niin-hyvämaineiseen espoolaisrouvuuteeen on ollut kivikkoista, ja paniikkinappulaa on tehnyt mieli painaa useamman kerran. Täällä sitä kuitenkin vain edelleen ollaan. Nyt, toisen espoolaiskevääni kääntyessä hitaasti kesäksi, alkaa tuntua siltä, että espoolaisuus ja rouvuus (?) ovat tulleet jäädäkseen, joten on aika opetella rakastamaan Espoota. Siinä samalla voi vähän tuulettaa myyttiä espoolaisrouvasta.