Elämäni espoolaisrouvana

Stereotyypin murtamista ripauksella (itse)ironiaa. Pitkään haudutettuna.


Jätä kommentti

Ohi hurahtanut maaliskuu

DSC02460

Samaistuin tähän aasialaiseen käpälänvispaajakissaan. Toivon, että kissakin saa joskus lopettaa freneettisen käpälän ylös-alasheijaamisen ja ottaa vaikka viikon lungisti.

Inhokkikuukauteni maaliskuu on selätetty. Tämä vuosi ei ollut inholistassa poikkeus, vaan maaliskuu oli ihan sitä itteään: juoksemista paikasta toiseen, työmatkoja, alkavaa kevätväsymystä ja kaappiensiivoushulluutta sekä odottelua, että ”kohta helpottaa”.

Tarkastin juuri kalenterista, ettei maaliskuussa todellakaan ollut yhtään kaveritapaamista. Kun työ on melko sosiaalista luonteeltaan (ja lisäksi ihmiset, joiden kanssa työskentelee kivoja), täyttää työssä käynti pitkälti sosiaalisuuden tarpeen. Se ei kuitenkaan tuuleta ajatuksia samalla tapaa kuin työnulkopuolisten ihmisten tapaaminen. Itse kuitenkin kaipaan hulinajaksoina enemmän omaa rauhaa ja kotona möllöttelyä kuin lisää sosiaalisuutta ja ihmisiä ympärilleni. Lopputuloksena voi tuntua siltä, että elämä on pelkkää työtä eikä millekään hauskalle ole aikaa.

DSC02458

Seinäkuvat ovat Essenin Unperfekthusista, joka on taiteilijoiden työtilan ja kohtaamispaikan lisäksi rento hotelli, seminaaripaikka ja kahvila-ravintola. Suosittelen!

Työmatkalokiin (jollaista en pidä) kirjautui yksi uusi kaupunki: Saksan Essen. Essen tarkoittaa kuulemma syödä. Jäin miettimään, voisiko Ranskassa olla kaupunki nimeltä Manger tai Ruotsissa Äta. Miksipä ei? Saapumispäivänä, jolloin oli muutama tunti vapaa-aikaa, sattui kaunis keväinen sää, jolloin terassilla pystyi nauttimaan myöhäistä aamiaista paitahihasillaan. Ehdin luultavasti saada muutaman ylimääräisen pigmenttiläiskän naamaani noiden noina lämpiminä hetkinä!

Loput kolme päivää olikin kylmää ja sateista.

DSC02471

Esseniläisestä kauppakeskuksesta löytyi myös tämä vanhan ajan karuselli sekä karusellieläimiä myyvä liike.

Nyt vietän viikon lomaa täällä kotimaassa. Monet kysyivät minulta, minne lähden lomalle. Vastasin siihen, että ”en mihinkään, jää kotiin siivoamaan”. Toistaiseksi olen siivonnut aika vähän, mutta suunnitellut siivousta ja muita asioita sitäkin enemmän. Olen havainnut, että siivous ei juurikaan edisty, kun tehtävät ovat sen tasoisia kuin ”pese untuvakin kauluksesta meikkivoide ja siirrä toppavaatteet varastoon” tai ”pyyhi joulukoristeista pölyt ja laita ne takaisin kaappiin”. Luultavasti joulupallot eivät ehtisi pölyyntyä, jos ne jonain vuonna saisi korjattua jo loppiaisena pois.

Blogiin on suorastaan pursuillut ideoita. Saa nähdä konkretisoituvatko ideat kevään aikana kirjaimiksi WordPressin sivuille.

Tallenna