Elämäni espoolaisrouvana

Stereotyypin murtamista ripauksella (itse)ironiaa. Pitkään haudutettuna.


Jätä kommentti

Sunnuntairouvailua

Viime sunnuntai meni stereotyypin mukaisesti espoolaisrouvaillessa. Antaa kuvien puhua puolestaan.

P1080247

Kauppakeskuksesta lapselle vaatteita ja aikuisille kirjoja.

P1080196

Lounaalle Kivenlahden satamaan. (Meillä ei ole venettä eikä sellaista todennäköisesti koskaan tule. Kajakki kelpaisi.)

P1080203

Sataman kreikkalaishenkinen Ravintola Marine – yksi harvoista siedettävistä ravintoloista Espoossa. Marine on kivasti sisustettu ja tunnelma mukavan rento. Pidän siitä, että samassa paikassa voi käydä sekä syömässä, kahvilla että lasillisella.

P1080205

Meze-lautaseni oli ihan kelpo tavaraa. Vatsa tuli täyteen ja hengitys taatusti valkosipulinhajuiseksi…

P1080222

Jälkiruokajätski Haukilahden rannan Café Mellstenissä.

P1080223

Haukilahden ranta on yksi Espoon viehättävimmistä uintipaikoista. Plussaa palveluista!

P1080226

P1080234

Tuttavallinen sorsa

P1080241

Introvertti suomalaissorsa?

Ehkäpä tämä kaikki ei olisi tuntunut niin rouvailulta, ellemme olisi liikkuneet paikasta toiseen autolla ja ellei mies olisi kuitannut laskua. Minulla on vielä selvästi tekemistä tämän roolin omaksumisessa.

P.S. Tarvitse todella kipeästi uuden kameran. Tekniikan ostaminen on vain niin kuolettavan tylsää.


Jätä kommentti

Raskas päätös lomalle

Himpe juoksee_1

Maastoa sieltä helpoimmasta päästä.

Saimme idean juoksuvaelluksesta jo joskus viime talvena. Muistaakseni totesin vain, että haluaisin joskus juosta metsässä vähän pidemmän lenkin ilman aikatavoitteita ja kiirettä minnekään. Kävellen patikointikin on kivaa, mutta miksipä sitä kävelemään, kun voi juokstakin? Tulee rankempi treeni ja ehtii näkemään enemmän. (Tämä ei tietenkään pidä ihan tarkalleen ottaen paikkaansa, koska juostessa ei paljon ehdi maisemia katselemaan, ainakaan tällainen harjaantumaton menijä.)

Juoksuvaellukselle luonteva kohde oli Nuuksion kansallispuisto, koska se on lähellä ja koska siellä on paljon polkuja helpottamassa etenemistä. Eikä maisemissakaan varsinaisesti mitään vikaa ole.

Pitkä Saarijärvi

Matkaan lähdimme Haukkalammelta, mistä suuntasimme länteen päin kiertelemään läheiset lammet. Sieltä jatkoimme Kattilaa kohden. Kattilasta palasimme etelään muutaman umpeutuneen polun, suon ja tiheikön kautta…

Pientä sydämentykytystä aiheutti alkumatkasta miehen jalan vierestä livahtanut rantakäärme tai vaskitsa. Suomen luonnon suurimpia petoja, ihmisiä, ei juuri matkan varrella näkynyt aivan Haukkalammen ja Kattilan lähialueita lukuun ottamatta. Juoksijoita vastaan tuli ainoastaan yksi, joka tervehti meitä iloisesti ja kyseli, olemmeko osallistumassa elokuun lopussa järjestettävään Nuuksion polkujuoksumaratoniin. No, eipä olla. Tapahtuma kuulostaa kyllä oikein kiinnostavalta, mutta 42,2 km poluilla olisi minulle tässä kunnossa turhan heviä settiä. Sitä paitsi osanottajalistakin näyttää olevan jo täynnä.

Varusteina meillä oli juomareppu, Nuuksion retkeilykartta, pari energiapatukkaa ja normaalit juoksuvermeet. Aikaa metsässä kulutimme 2 tuntia 37 minuuttia, vaikka kilometrejä ei tullut kuin 13,6. Pidimme juoma- ja vilvoittelutaukoja sekä pysähdyimme välillä nauttimaan luonnonantimia. Tarkoitus ei siis ollut lähteä painamaan päät punaisena ja sykkeet taivaissa.

Eväät

Raw-Bitet lähtivät kokeiluun Partiohaitan kassalta juomarepun ostamisen yhteydessä. Hyviä olivat. Luomuva.

Mustikat kämmenellä

Reitin varrelta löytyi aivan holtittoman isoja mustikoita. Ja niitä oli paljon! Hakekaa ihmiset ihmeessä superfoodinne mieluummin metsästä ilmaiseksi kuin kalliilla kaupasta.

Kuumasta säästä ja maaston ajoittaisesta vaikeakulkuisuudesta johtuen lenkin jälkeen olo oli rennosta menosta huolimatta sellainen, että tiesi juosseensa. Siihen tunteeseen on hyvä päättää loma – huominen kahdeksan tunnin toimistovuoro tuntuu siten edes hieman kevyemmältä.

Himpe ui_1

Pulahdus kotimatkalla Nuuksion Pitkäjärveen kruunasi reissun. Ihanan vilvoittavaa rasittuneille jaloille.


Jätä kommentti

Uinti, puinti ja pulikointi

027

Espoolaisrouvalla on ollut hirveä kiire olla lomalla, siksi radiohiljaisuus. Myös aivot tuntuvat olevan lomalla: uutiset eivät juuri kiinnosta, ja tunteita herättävät lähinnä satokauden marjat, vihannekset ja hedelmät.

Loman parhaat hetket vietettiin Pohjois-Karjalassa, mutta kyllä Espoossakin voi lomailla. Vanhana vesipetona katson, että lomatunnelmaan pääsee parhaiten uimalla luonnonvesissä. Ja Espoossahan rantoja riittää, niitä on nimittäin yli 30! Valinnanvaraa on sekä meri- että järvi-immeisille. Eräs espoolaisaktiivi on tehnyt tarkemman tutkimustyön puolestamme, joten aiheesta kiinnostuneita neuvon katsastamaan listan Espoon uimarannoista.

Tällä viikolla testasimme Siikajärven, joka osoittautuikin oivaksi polskimispaikaksi – ainakin illan tullen ja väen vähettyä.

021

Pohja oli miellyttävän hiekkainen. Rannalta löytyi myös kaikki olennainen eli kaksi kappaletta pukukoppeja. Tekemistä piisaa, mikäli meinaamme testata kaikki rannat tämän kesän aikana. Veikkaan, että ihan kaikkia ei ehditä!

019

Etelänlomalla Espoossa

Jätä kommentti

Etelänlomalla Espoossa

”Hirmuhelteen” kunniaksi polkaistiin Oittaalle uimaan. Hiki virtasi, lapset kiljahtelivat, jätskijono oli pitkä kuin nälkävuosi, välillä päälle lensi hiekkaa, välillä nokkaan tunkeutui halvan deodorantin ja pesemättömien kainaloiden muodostama sofistikoitunut aromi. Jos en olisi tiennyt olevani Espoossa, olisin kuvitellut olevani etelänlomalla…